Sivukartta Tietosuojalauseke

kuvituskuva. Maapallo avaruudessa

 

Matti Vuori

Yhdistysten vastuullisuudesta

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Moni meistä toimii sellaisessa. Usein yhdistykset ovat luonteeltaan aatteellisia ja siksi myös arvojen ja ideaalien ikoneita. Mietitäänpä siksi yhdistysten vastuullisuutta. Yhdistyksen prototyyppi on tässä jonkin aihealueen parissa toimiva yhdistys, jonka jäseniä ovat aiheen parissa erityisesti toimivat henkilöt ja heidän pienemmän mittakaavan yhteisönsä. Tässä kuviossa on siis kyse harrastustoiminnasta, jossa toki muutamat henkilöt voivat nauttia palkkaa, ja jota reguloidaan yhdistyslailla ja muilla säädöksillä.

Asiaa ei mietitä tässä jutussa ihan kattavasti. Lähinnä nostetaan esille yhdistysten eroja yrityksiin ja muita niille ominaisia piirteitä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen alueilla. Huomattakoon, että vastuullisuus on myös kielellinen tämän ajan valinta tematiikkaan, josta joskus jossain puhuttaisiin etiikan ja arvojen kielellä.

Sisäänrakennettua vastuullisuutta

Yhdistykset ovat usein aatteellisia toimijoita. Siihen aatteellisuuteen liittyy yleensä jonkin hyvän asian edistäminen sen parissa toimivien elämän edistämiseksi esim. osaamista tai yhteisöllisyyttä edistämällä. Tietynlainen vastuullisuus on siis mukana sisäänrakennettuna.

Vastuuta kenelle?

Vastuu on aina vastuuta jostakin ja jollekin. Yhdistysten vastuu kattaa globaalia ympäristövastuuta, sosiaalista vastuuta, jossa korostuu yhdistyksen maantieteellinen toiminta-alue ja taloudellista vastuuta erityisesti jäsenilleen. Joskus yhdistyksen kannattaa nähdä itsensä keskeisenä osana jotain fokusalueensa tai ekosysteemiä, jolloin ollaan systeemin kautta yhteisessä pyrkimysten, kulttuurin, vastuun ja etiikan maailmassa. Alueellisella yhdistyksellä voidaan siinä symbioosissa olla yhdessä kuntien, elinkeinoelämän, opetus- ja tutkimusmaailman, alalla toimivien henkilöiden ja muidenkin kanssa. Ja sillä symbioosilla on aina myös ajallinen ulottuvuus. Kestävän kehityksen eteen toimiminen on aina silloin osa oman alueen pitkäjänteistä kestävää kehittämistä.

Symbolistakin vastuuta

Vastuullisuus on aina myös monitasoista. Yhdistys on aihepiirinsä kulttuurinen toimija. Silloin sen vastuullisuus näkyy kaikessa operatiivisessa tekemisessä, kielessä ja viestinnässä ja symbolisissa asioissa. Yhdistyksen olemus ikonina korostaa symbolisten asioiden suurempaa merkitystä kuin yrityksillä. Jos alalla on erityisiä akuutteja vastuullisuuden haasteita ja yhdistys ei ota niihin kantaa mitenkään, se menettää äkkiä uskottavuutensa.

Iso ero vastuullisuusavaruudessa on tietysti se, että yritykset saattavat suoraan tehdä teollista tuotantoa tai myös suoraan vaikuttaa asiakkaidensa teolliseen tuotantoon. Ympäristötekijät ovat silloin isossa roolissa. Yhdistykset toimivat useimmiten välillisesti, jolloin vastuullisuuden profiili on erilainen.

Identiteetti muovaa vastuullisuusvaatimuksia

Yhdistysten perusidea voi olla samantyyppinen, mutta siinä, miten eri sidosryhmät kokevat yhdistyksen - varsinkin jäsenet - voi olla eroja. Ja riippuen siitä, millainen se kokemus on, myös vastuullisuusvaatimukset vaihtelevat. Listataanpa muutamia tyyppejä ja niiden yksi vastuullisuusvaatimus:

  • Tapahtumatori (mitä ensi viikolla?) - tapahtumien vastuullinen järjestäminen
  • Uuden aatteen seurakunta, kirkko (samanmieliset seminaariin ylistämään asiaa!) - pitää tukea aatteen ideaaleja omassa toiminnassa
  • Uuden idean eturintama (edistetään yhdessä) - idean edistäminen vastuullisesti, myös sen ongelmat esittäen, kaupallista hypeä välttäen
  • Oppimisympäristö (tutustutaan yhdessä uuteen ja olennaiseen) - yhteinen kehittyminen ja jakaminen
  • Identiteettivahvistin (olen X, olemme X) - identiteetin kehittäminen vastuulliseen suuntaan
  • Edunvalvoja (vaikutamme X:n asemaan) - aktiivisuus edunvalvonnassa, säädösten noudattaminen, hyvä hallintotapa
  • Kohtauspaikka (tuttujen, alueen yhteisö) - yhteisön ideaalit, mahdollisuus osallistua
  • Harrastus harrastuksen vuoksi - dynaaminen harrastusmahdollisuuksien saaminen
  • Markkinapaikka (yritys, henkilöbrändi) - tasapuolisuus esille pääsyssä
  • Egon teatteri (paikka nousta esille) - ei luoda gurukulttuuria, henkilöriippuvuuksia, yhdistysdiktatuuria

Nämä eivät selvästikään ole ihan toisiaan poissulkevia, ja jokainen nostaa esille jotain olennaisia vastuullisuuden erityisalueita.

Tapahtumatoiminta

Yhdistysten toiminnassa ei tehdä ihmeempää tuotantoa, jossa esim. syntyisi jätteitä. Toiminnassa korostuvat lähinnä tapahtumat, jolloin niihin liittyvät matkat, tilat ja ruokailu ovat tuottamassa hiilijalanjälkeä.

Tapahtumat toisaalta liittyvät tasa-arvoisuuteen ja inklusiivisuuteen. Verkkotapahtumilla on vastuullisuusetuja - kaukana tai huonojen kulkuyhteyksien varassa olevat, liikkumisrajoitteiset tai kiireiset voivat päästä osallistumaan. Erityisen tärkeää tämä on yhdistysten vuosikokouksissa ja vastaavissa. Yhdistystä, joka ei niihin tarjoa etäosallistumista, voi nykyään pitää vastuuttomana. Tämä on iso ero yrityksiin, jotka voivat "luvalla" segmentoida asiakaskuntaansa ja olla tarjoamatta palvelujaan jollekin kohderyhmälle. Yhdistyksillä segmentointi saa yleensä tapahtua vain yksilön suunnassa.

Valinta tehtäviin ja niiden hoitaminen

Yrityksillä on oikeus valita johtonsa lähipiiristään ja kasvattaa rooleihin. Se parantaa sopivuutta tehtäviin, vähentää riskejä ja säästää rahaa rekrytoinnissa. Mutta yhdistyksillä on tasapuolisuusvelvoite suhteessa jäseniinsä. Silloin pitää paikkojen tarjoamisen ja valintaprosessin olla avoin. Tästä avoimuudesta osan määrittää jo yhdistyslaki.

Poliittisissa vaaleissa ovat nimenomaan politikointi ja valtapeli pääpointtina. Samoin yrityksissä nähdään joskus erilaista politikointia ja valtapeliä. Mutta yhdistyksissä, joiden pointtina on yhteinen asia eikä kenenkään ansaitseminen tai urakehitys, sellaiselle ei saa olla sijaa.

Politikointia lisää joskus se, että ihmisille sallitaan liian pitkät urat yhdistysten vetäjinä. Tällöin vetäjälle kertyy tavanomaisia johtajan vinoumia: ajatuksia korvaamattomuudesta, liikaa sisäpiiriä liikaa toiminnallisia verkkoja omaan toimintaan jne... Siksi kausia on pakko rajoittaa, vaikka se joskus tuntuisikin haitalliselta.

Ihmiset liittyvät joskus yhdistysten hallituksiin lähinnä saadakseen merkinnän ansioluetteloonsa eivätkä tekemään asioitaan. Silloin he eivät kanna omaa vastuutaan yhteisöä kohtaan - vastuuta, jonka he ottavat tehtävään pyrkiäkseen. Yhdistysten vastuuta on sitten välttää sellaisia valintoja. Tässä pitää toki muistaa, että hallituksissa on aina erilaisia rooleja ja liian yksioikoin valintojen miettiminen on vastuutonta. Kaikkien ei tarvitse olla esim. tapahtumamoottoreita.

Tekijöistä huolehtiminen

Ihmisillä on myös vastuuta yhdistysten vetäjiä kohtaan. Vapaaehtoistoiminnassa on varsinkin helposti vaara, että tekemiset kasaantuvat liikaa yhdelle henkilölle. Liiallinen kuormittuminen ei ole lainkaan pikkuasia. Yhdistyksissä kaivataan itseohjautuvuutta, aloitteellisuutta ja vastuunottoa ihan samoin kuin työkontekstissakin.

Yhteisöllisesti vastuulliset hankinnat

Yhdistysten hankintoja ovat varsinkin koulutukset ja tapahtumien järjestelyt. Niihin liittyy taloudellinen vastuu jäsenille ja myös tasapuolisuus-vastuullisuus yhteisölle ja alan koko toimijaverkostolle. Eli liiketoimintamahdollisuuksia ei saa jakaa tiskin alta kavereille, vaan pitää tarjota niitä ennenkaikkea yhteisön osaajille. Näin tuetaan koko oman yhteisön kehittymistä ja kehittymisen systeemiä.

Vaikka yhdistyksillä ei olisikaan omaa liiketoimintaa, ne tekevät hankintoja. Nykyään niistä isoimmat ovat tietojärjestelmähankintoja. Niissä on syytä katsoa, ettei kauppoja anneta kavereille.

Vastuullisuuden plänäys ja valvonta

Yhdistyksillä ajatukset vastuullisuudesta puetaan yleensä arvoihin, jotka ovat tietysti samanlainen toiveiden tynnyri kuin yrityksilläkin. Ja koska sitä tynnyriä käsitellään yhteisöllisissä sessioissa, se täyttyy yli äyräiden. Niinpä sillä on harvemmin mitään merkitystä. Olennaisempaa olisi yhdistyksen kulttuurin johtaminen, etiikkapuhe ja sen jälkeen avoimuus oman toiminnan kehittämiselle ja mahdollisista puutteista keskustelulle.

...ja lopuksi

Yhdistysten vastuullisuus on riippuvaista niiden ideasta ja koetusta konseptista. Koska yhdistykset ovat ideoiden ja ajatusten foorumeita ja ikoneita, niiden vastuullisuus on korostuneen symbolista ja juuri siksi niin haasteellista. Joskus yhdistysmaailman toimijat sekoittavat sille toivotut pelisäännöt esim. yritysmaailman pelisääntöihin (koska niillä voi olla samanlaisia pintatason piirteitä) ja siitä seuraa sitten erilaisia haasteita.