Kotisivulle Sivukartta

Matti Vuori

Digitaalinen hyvinvointi - tekniikan ja elämän laatuja

Digitaalisesta hyvinvoinnista. Nyt, kun hyvinvointialueet ovat tulossa, pitää varmaan miettiä digitaalista hyvinvointia - ja miten se liittyy ajatuksiin tietotekniikan laadusta ja hyvien systeemien aikaansaamiseen. Luodaanpa ihan kevyt katsaus asiaan.

Teksti on luonteeltaan reflektoiva ja jäsentävä, innovatiivisuus vähäistä, teemojen käsittely yleisluontoista.

Hyvinvointi viittaa perinteisesti riittävään vaurauteen, jonka vuoksi ei ole pulaa asioista ja toisaalta terveyteen, eli ei ole vaivoja sairauksia. Turvallisuus on kolmas yleinen hyvinvoinnin alue, mikä liittyy varsinkin arjen turvallisuuteen - hätätilanteet sun muut, mutta yhtä paljon mm. psykologiseen turvallisuuteen. Hyvinvointi on vahvasti yhteiskunnallisesti painottunut, missä on pointtina väestön tasavertainen hyvinvointi. Mutta puhutaan myös kulttuurihyvinvoinnista. Hyvinvointiin on siis monta näkökulmaa. Palataan siihen myöhemmin, mutta vieraillaan ensin tekniikan parissa.

Tekniikka ja hyvinvointi

Tekniikkaa voi joskus erityisesti pyrkiä hyvinvoinnin edistämiseen. Puhutaan jopa hyvinvointiteknologiasta, joka kattaa apuvälineitä, turvalaitteita jne., joiden idea on lähinnä saada kaikki viivalle omassa arjen kokemuksessaan poistamalla hyvinvoinnin esteitä. Tavallinen tietokone ei ole hyvinvointiteknologiaa, vaikka monille sen tärkein funktio liittyy juuri hyvinvointiin.

Joskus tekniikka lisää hyvinvointia siirtämällä vaarallisen, haitallisen tai tylsän työn "koneelle". Näin vähennetään elämästä asioita, jotka heikentävät hyvinvointia. Joskus tekniikalla vain monitoroidaan hyvinvointia, jotta yksilö voi tietoisemmin ohjata hyvinvointikäyttäytymistään. Tekniikan avulla voidaan vaikka siirtää ihminen erityiseen hyvinvoinnin tilaan - metaverse ja sauna!

Unohtaa ei pidä sitä, että ennen hyvinvointia pitää edes voida... Yhteiskunnan peruspilareita ovat sen teknisen infrastruktuurin elementit, kuten lämmitys, sähkö, valo, liikenne ja viestintä jollain etäkeinolla. Näitä kaikkia hallinnoidaan digitaalisilla tekniikoilla vähintään piilossa "konepellin alla". Älykaupungeissa älykäs liikenne tulevaisuuden autonomisilla kulkuneuvoilla on perusinfraa, joka on digitaalisesti ohjattua, hyvinvoinnin kannalta kriittistä sujuvuudessaan ja haavoittuvuudessaan.

Tämä muistuttaa tekniikan ja elämän laatuominaisuuksien jaosta. On odotettuja, "pakollisia" asioita, joiden täyttyminen ei vielä anna ihmeempää tyydytystä, mutta joiden puuttuminen tuottaa tyytymättömyyttä. Niiden päälle tulee laatujen alue, jolla tuotetaan koettua tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Odotettujen asioiden rima nousee elintason kasvaessa. Internetin saatavuus vastaa sitä, mitä sähköverkko oli vuosikymmeniä sitten. Tavarallisten digiasioiden ja palvelujen pitää olla kaikkien saatavilla ja käytettävissä (saavutettavuus), niiden on syytä toimia hyvin (tietoverkko ja kännykkä eivät saa olla olla "flunssassa") ja monella tavalla turvallisesti (tietoturva, tietosuoja). Tämä on oleellista kansalaisten ja kehittäjien näkökulmista - odotettujen asioiden pitäisi olla triviaaleja eikä viedä kenenkään energiaa. Fokuksen sopii olla muualla.

Tekniikka aina lisää hyvinvointia tai heikentää sitä. Teknostressistä, jossa ollaan tietotekniikan orjia jatkuvasti sitä käyttäen, on jo vanha ilmiö. Nykyään se on laajentunut teknoriskistressiksi, jossa ihmiset saavat pelätä kyberrikollisia ja datapääomansa(kin)+ turvallisuutta.

Yksi tekniikan piirre on, että sen määrä lisääntyy ja jokaisen uuden teknisen asian elinkaari käyttäjän kontekstissa pitää sisällään tekniikan käyttöönoton. Silloin voidaan vain toivoa, että hyvinvointivaikutus on positiivinen. Eikun hetkinen... ei digitalisointi tai digitalisaatio saa olla toivon varassa, vaan hyvän suunnittelun. Suunnittelun tulos ei tietenkään ole koskaan varma, koska kohdemaailmat ovat aina vähintään kompleksisia - läsnä on tekniikkaa, ihmisiä yksilönä, ryhmänä ja verkostona, monenlaisia vuorovaikutuksia jne...

Tekniikka tuottaa välineisiimme ja ympäristöihimme hyvinvointia, parantaa siis fyysisiä ja mentaalisia tilojamme. Se voi myös auttaa tekemään erityisiä hyvinvoinnin tiloja. Saunassa yhdistyy fyysinen hyvinvointitila ihmismielen hyvinvoinnin tilaan. Tässä on digitaalisten virtuaalitilojen (mm. metaverset) yksi sovellusalue. Eikös työpaikkojen ja kotien pitäisi olla hyvinvoinnin tiloja? Toki, mutta ei erityisiä, vaan ihan tavallisia. Kummankin tuottavaa hyvinvointi autetaan digitekniikalla. Paikkariippumaton työ (työpaikka missä tahansa) on tänä aikana (korona-pandemia) akuutti teema ja digitekniikka mahdollistaa uudenlaisen kotityön. Siihen ja sen tuottamaan hyvinvointiin ei mennä tässä jutussa.

Hyvää elämää ja työelämää

Hyvinvointi on käsitteellisesti lähellä hyvää elämää, missä taas on pointtina sellaisen elämän eläminen, jossa kaikki omat elämän-ideat ja yhteisön arvot toteutuvat - ja nekin kehittyvät jatkuvasti. Siinä ei toki hyvinvointi ole aina pääasia - uheilijakaan "ei tervettä päivää näe", mutta elää hyvin ja täydesti. Pitää siis varmaan miettiä tasapainoisesti erilaisia elämän tyylejä. Postmodernissa maailmassa on ihmisillä erilaisia todellisuuksia ja erilaisia hyvinvoinninkin kokonaisuuksia.

Tämä asia tulee vastaan jo pienemmässä mittakaavassa systeemien piirteissä. Pelkkä helppokäyttöisyys on "pakollista hyvinvointilaatua", mutta sen päälle elämme ajassa, jossa mm. virikkeisyys, kokemuksellisuus ja oppiminen korostuvat.

Työelämässä on taas ajatus hyvästä työstä, jonka piirteiden toteutuminen tuottaa hyvinvointia. Niihin piirteisiin kuuluvat esim. päätäntävalta, palaute, ilmapiiri, sopivan rikas työ, fyysinen ja psyykkinen turvallisuus, ergonomia ja työhygienia. Aina, kun tehdään työn digitaalisia välineitä, on mietittävä mikrotason tehtäviä laajemmin, miten väline tukee hyvän työn piirteitä.

Digi on symboli

Digillä on myös monta luonnetta. Se ei ole vain väline, vaan symboli, inklusiivisuuden ja kehityksen merkki, merkki siitä, että ollaan mukana kuvioissa taloudellisesti, sosiaalisesti, teknologisesti. Se on kaikessa mukana oleva piirre, luonne, mutaatio, joka sekoittaa asioita ja niiden suhteita ja muokkaa mentaalimallejamme maailmasta, mahdollisuuksista, elämästä. Ja muutoskin on muutostilassa. Digi-hyvinvoinnin maailmaa pitää miettiä syvällisesti.

Digissä yhdistyy fyysinen välineellisyys (vaikka kännykkä) ja asioiden virtuaalinen läsnäolo käyttöliittymien ja informaation kautta. On kiva, että voidaan tavaroiden sijaan miettiä suhteita elämän asioihin, joita digillä käytetään. Mutta tavaroiden tärkeyttä ei saa unohtaa, elämme aina tavaramaailmassa. Joskus nekin ovat virtuaalisia.

Moni digituote ja- systeemi on viestintäsysteemi. Digitaalisuus virtualisoi, jopa ihmisten läsnäoloa - mikä tietysti alkoi lankapuhelimen ja fonografin keksimisestä, eli vähittäistä kehtystä. Työsysteemien luonne on olla sosiotekninen systeemi, ja sama pätee kansalaistenkin maailmaan: voiminen hyvin digin kanssa edellyttää usein kokonaissysteemiä, jossa on läsnä vertaistukea.

Vastuullisuus

Hyvinvointiin liittyy aina vastuullisuus. Hyvinvoiva kansalainen on vastuullinen kuluttajan hattu päässään ja muita vastuita kantavat julkinen valta ja yritykset digitalisointia edistäessään. Vastuullisuus taas muistuttaa asioiden ja elämisen laajuudesta (globaali vastuumme) ja aikajänteistä (kestävyys, ikuisuus). Klassista vastuullisuuden alueista (ekologia, sosiaalinen, talous) hyvinvointi liittyy sosiaaliseen vastuullisuuteen, vaikka päivänselvää on, että ilmastokriisin seurauksena hyvinvointi on tulevaisuudessa koetuksella.

Digi herättää bittien ohella fyysisen maailman henkiin

Digitaalitekniikkaa on aina sovellettu ohjaamaan fyysisiä asioita (alkaen vaikka tykinkuulien lentoradoista...) ja piilossa olevia tietojen maailman asioita. Nyt fyysinen maailma herää älykkäällä ohjauksella uudella tapaa henkiin esim. robottien muodossa, joilla on hyvin monta sovellusaluetta, joilla edistetään ihmisten hyvinvointia: yhteistyörobotit tehtaissa ja sairaaloissa, robotit vaarallisissa työtehtävissä, seurarobotit vanhusten kodeissa jne... Työn apuvälineiden fiksu digitalisointi on monille eduksi, mutta roboteille (ml. humanoidisellaisille) löytyy myös sovelluksia, joiden pitkän tähtäimen vaikutus ihmisten hyvinvointiin voi olla kyseenalainen - esim. "tekoälykkäät" autonomiset poliisirobotit tai humanoidirobotit työyhteisössä sekoittamassa ihmisten käsitystä ihmisyydestä ja työyhteisöstä (jos robotti on kuin ihminen, miten ihminen eroaa robotista?).

Digitalisoinnin poikkeamatarkastelu

Digitalisuutta on kolmea mittakaavaa: digitaaliset välineet tietyssä asiassa, jonkin kontekstin digitalisaatio ja yleinen sellainen. Digitalisoinnin ongelmia voisi tarkastella (muiden menetelmien ohella) yleisellä tasolla vaikka prosessiteollisuudessa ja tietoteknisissä arkkitehtuureissa sovellettavalla luotettavuus/riskianalyysimenetelmällä poikkeamatarkastelu. Siinä tarkastellaan jonkin prosessi/systeemisuureen poikkeamia normaalista: mitä seuraa, jos suureella on jokin muutos ei-toivottuun suuntaan? Analyysi pohjautuu miettimällä eri pisteissä prosesseja erilaisia avainsanoja, esimerkiksi:

• Liikaa digitalisointia.
• Liian vähän digitalisointia.
• Epäluotettava digitalisointi.
• Digitalisoitu toiminto keskeytyy.
• Ollaan liian riippuvaisia digistä.
• Jne...

Siinä olisi moneen paikkaan miettimisen aihetta.

Taulukko hyvinvoinnin digivaikutuksista

Seuraavassa taulukossa on joitakin hyvinvoinnin alueita ja niiden rinnalla niihin liittyviä digimaailman asioita. Taulukko ei ole läheskään kattava, vaan epäsystemaattinen ja esimerkinomainen. Huom! Esim. tarpeeksi merkattujen asioiden jälkeiset asiat eivät välttämättä liity ko. tarpeeseen.

Hyvinvoinnin alue	Digiin liittyvää
Yleistä	Lähtökohta: Tasa-arvoisuus infrassa, palveluissa, tarpeellisissä tuotteissa Avaimia: Antropologia, ihmisymmärrys, kontekstien ymmärtäminen, kokonaisvaltainen hyvinvointinäkemys
Terveys	Tarve: Fyysisesti ja psyykkisesti terveellinen digitekniikka Tuotteita: Terveysteknologia, apuvälineet
Työ	Tarve: Hyvän työn piirteiden tuki Tarve: Hyvä paikkariippumaton työ & etätyö hyvällä tietotekniikkatuella Kontekstin keinoja: Terve työkulttuuri, johtaminen, tehtävien siirto tekniikalle
Työtekniikka	Strategia: Sosiotekninen järjestelmäkehitys Strategia: Humanistinen digitalisointi Vaatimuksia: Käytettävyys ja saavutettavuus Vaatimuksia: Työn kokonaisuuden tukeminen Vaatimuksia: Organisatorinen systeemituki Vaatimuksia: Luotettavuus, ongelmattomuus Strategia: Osallistava kehittäminen Vaatimuksia: Rutiinien siirto koneelle Ratkaisuja: Automaatio, tekoäly
Kansalaistekniikka	(Samat kuin edellä) Vaatimuksia: Vertaistuki Vaatimuksia: Käyttäjäpopulaatio Vaatimuksia: Ei kertakäyttödigiä
Sosiaalinen	Tarve: Oikeudenmukaisuus, digitaalinen tasa-arvo Tarve: Sosiaalisten suhteiden hoito digitaalisessa maailmassa, verkossa, virtuaalimaailmassa Ratkaisu: Seurarobotit Vaatimuksia: Toimintayhteisön eheys, näkyvyys, läsnäolo systeemeissä Tarve: Toimintakyvyn tuki
Kulttuuri	Mahdollisuus: Kulttuuri kaikkien ulottuville kustannustehokkaasti Tarve: Kulttuurivälineet kaikille Tarve: Kulttuurin ja taiteen ekosysteemistä huolehtiminen
Itse	Elämänhallinnan tuki Oppimisen ja kehittymisen tuki
Vapaa-aika	Tavoite: Digitaaliset harrastukset tai pääsy eroon työn digistressistä Tulevaisuus: Harrastusten virtualisointi Riski: Urheilu ja liikunta muuttuu virtuaaliseksi Riski: Liikaa ruutuaikaa Tulevaisuus: Virtuaaliset hyvinvointilat
Turvallisuus	Riskialue: Digitaalisen tekniikan eli elämän haavoittuvuus Riskialue: Tietoturvallisuus Riskialue: Tietosuoja Riskialue: Yhteiskunnan ja toimintaympäristön turvallisuus
Etiikka	Riski: Vinoutuneet näkymät todellisuuteen Riski: Epätasa-arvo, syrjintä Riski: Digitaalisuuden hyödyntäminen pahaan
Talous	Tarve: Digipalvelujen hankittavuus Tarve: Digisysteemit alustana Mahdollisuus: Digiasiat tulonlähteenä

Kysymyksiä kehittämiseen

Hyvinvointivaikutus on paitsi tekniikan vastuullisuuden aluetta, myös kokemusten kenttää. Me elämme aikaa, jolloin puhutaan paljon kokemuksellisuudesta, niin työssä kuin kansalaisten arjessa (ja juhlassa). Siksikin hyvinvointivaikutuksen on syytä olla isosti esillä uusia systeemejä ja tuotteita kehitettäessä. Jos ne edistävät kohderyhmiensä hyvinvointia, niiden hyväksyminen on todennäköisempää ja niiden tuottama tyytyväisyys tietysti hyvää.

Hyvinvointivaikutus on esim. tietojärjestelmillä yksi hankintaprojektin riskianalyysin ja/tai vaikutusten arvioinnin alueita. Sille olisi myös hyvä esittää tavoitteita ja vaatimuksia. Tässä on kehittämistä, sillä edes käytettävyysvaatimukset yleensä puuttuvat. Tavoitteet kuuluvat klassisessa vaatimusmäärittelyssä kehitysprojektin tavoitteisiin uudelle systeemille. Vaatimukset taas sijoittuvat "ei-toiminnallisiin vaatimuksiin". Vaatimusten on tietysti hyvä olla sellaisia, että niiden toteutuminen voidaan todentaa. Hyvinvointi on siinä suhteessa vaikeaa. Empiirisesti se todentuu vasta pitkällä tähtäimellä. Niinpä pitää tyytyä laadullisuuteen ja jättää vaatimukset vain tasolle parantaako vai ei muutos (eli uusi digijuttu) tyytyväisyyttä vai ei. Silloin voidaan ainakin kehittämisprosessin aikana edes analyyttisesti arvioida toteutumaan. Analyysissä voidaan tarkastella uuden systeemin tarkoituksen, hyödyn, tuottamaa muutosta kontekstiin - työhön tai toimintaan miettien hyvän toiminnan piirteitä kokonaisvaltaisesti. Sen jälkeen voidaan miettiä systeemin toteutuksen epätäydellisyyttä, sillä kaikenlainen käytön vaiva kalvaa hyvinvointia. Esimerkiksi uusi terveydenhuollon tietojärjestelmä voi muuttaa työtä paremmaksi, mutta jos se tuottaa paljon uutta ja hankalaa tietojen syöttöä, voi kokonaisvaikutus olla negatiivinen. Tämä kaikki on kovin tilanneriippuvaista - olennaista on ymmärtää asian tärkeys ja sen jälkeen soveltaa systeemien arvioinnin ammattimaisia käytäntöjä.

Systeemien konseptitasolla on olennaista pohtia sosioteknistä kokonaisuutta ja miten tekninen komponentti tukee sen ihmiselle hyviä piirteitä. Mietinnän kohteena on siis kokonaisvaltaisesti hyvän systeemin olemus - mm. toiminnallisesti ja symbolisesti, lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, kokonaisvaltaisen vastuullisesti.

Pari sanaa lopuksi

Digitaalisessa hyvinvoinnissa on siis montaa moneksi - mikä joskus unohtuu muustakin hyvinvoinnista puhuttaessa. Tämä moninaisuus on oleellista. Hyvinvointia ei käsitteenä pidä lukita yksittäisiin saarekkeisiin, puhumattakaan hallinnonalasta, vaan sitä tuotetaan ja siitä koetaan joskus puutella monella mekanismilla - kansallisesta kulttuurista ja tasa-arvosta töiden muotoilun kautta laitteiden laadunvarmistukseen. Ja postmodernissa maailmassa on monia todellisuuksia ja hyvinvoinnin maailmoja.

Hyvinvointi on aina asia, joka pitää ottaa vastuullisuudesta puhuttaessa huomioon ja sen kautta tietoisesti tietojärjestelmien ja tuotteiden kehittämisessä. Käsite itse asiassa niputtaa yhteen monia tärkeitä alateemoja.