Muutama sana organisaatioiden estetiikasta
Organisaatioiden ja organisoitumistapojen miettiminen on nykyään muotia. Yksi näkökulma niihin on estetiikka. Joskus esteettinen ajattelu näkyy organisaation pinnan tarkasteluna - brändin merkkeinä, ilmapalloina, muodin mukaisena toimitalona. Mutta estetiikka on läsnä kaikessa muussakin, mihin vain kohdistuu esteettinen silmä. Estetiikassahan ei ole kysymys vain aistittavien muotojen kauneudesta, vaan siitä, miten niiden taustalla oleva filosofia tulee mielessä koettavaksi. Niinpä kannattaa miettiä myös organisaatioiden estetiikkaa. Organisaatiolla tarkoitetaan tässä koko sen sosioteknistä toimintajärjestelmää, ei pelkästään johtamismallin puitteissa toimivia ihmisiä. Kyse voi olla yritysten ja julkishallinnon organisaation ohella mm. yhdistyksistä. Organisaation estetiikan luokkia ja alueita voivat olla esim.
- Järjestys - organisoitumisessa, rakenteissa... tai kaaoksen dynaaminen tengo
- Liike - liiketoiminnassa, logistiikassa - sen rytmi, vauhti, virtaviivaisuus ja virtaus
- Digin estetiikka - vrt. kone-estetiikka
- Ammattilaisuuden estetiikka, laadun kauneus ja puhtaus
- Arvojen kirkkaus, selkeys, vetovoima
- Kulttuurin kokonaisvaltainen estetiikka
- Läsnä oleva historia, tarina, sen romantiikka, draama
- Toivon estetiikka
- Ihmiselon kokemuksellisuus
- Vallan estetiikka - voima, valta kohtaloihin, tulevaisuuteen, itseen
- Johtajuuden sankaritarina
- Auttamisen kauneus
- Työläisyyden romantiikka
- Viestinnän estetiikka - sana ja kuva, ajatukset ja kieli
- Tila - rakennus- ja tila-arkkitehtuuri ja disaini
- Organisaation visuaalinen ilme ja brändin symbolit ja ornamentit
Näihin kannattaa siis suunnata esteettinenkin silmä - se täydentää muita laadun silmiä. Silmää tarvitaan asioita suunnitellessa, kehitettäessä ja arvioitaessa. Estetiikka ei koskaan kulje yksin, vaan se sulautuu muihin ilmiöihin, joten sen tarkastelu voikin olla osa muita tarkasteluja.
Joskus estetiikka voi ensimmäisenä paljastaa kehittämistarpeen: kun Lean-mestari katselee työtä, hän näkee asioita, jotka eivät sovi yhteen kokonaisidean kanssa. Läsnä on ensin esteettinen virhe, joka sitten purkamisen kautta paljastuu toisenlaiseksi. Ja jos yrityksen työnantajakuvan kuvittaja tarkastelee arkea ja se näkymä ei ole esteettisesti pätevä, silloin on jotain aitoa löytämättä ja se jokin pitää löytää, jotta esillepanon substanssi on eheä pinnasta syvälle sen alle. Toimintatutkimuksenkin idea on, että toimintajärjestelmän elementtien pitää sopia yhteen ilman ristiriitoja. Silloin pitää myös eri asioiden esteettisen olemuksen voida olla yhdessä ilman ristiriitoja. Luovia jännitteitä sopii toki aina olla.
Miksi tällaista asioita ei sitten puhuta? Estetiikka ei perinteisesti lainkaan liity organisaatio-osaamisen kenttään, ei toiminnan laatuajatteluunkaan. Se on läsnä vain välillisesti arkkitehtuurin, sisustussuunnittelun ja brändäyksen kautta, joilla taas ei ole mitään syvempää yhteyttä organisaatioajatteluun. Mutta nyt esimerkiksi muotoiluajattelu "ehdottaa", että asioissa pitäisi olla kokonaisvaltaisempi ja jokaisen näkökulman pitää ulottaa lonkeronsa toisiin. Jos laadun estetiikkaa ymmärretäänkin hieman, nyt olisi jo tarvettaa ymmärtää myös laatujärjestelmän estetiikkaa.
Esteettinen silmä synnyttää esteettisen suun. Estetiikkaahan käsitellään sanoilla. Kun tunnistetaan sanoja, joilla kuvataan vaikka johtamisjärjestelmän herättäviä mielikuvia, tunteita ja tunnelmia, opitaan puhumaan asioista uudella tavoilla ja löytämään laajemminkin organisaatioita kuvaavia sanoja, joille on paljon käyttöä.
Estetiikkaa ei ole ilman jonkin asian kokemista - ei välttämättä toiminnallisesti, vaan vasta sen näkemisen tai kuvailun tai kuvausten kautta. Ollaan siis myös kokemuksellisuuden äärellä. Niinpä esimerkiksi mainitun johtamisjärjestelmän estetiikan arviointi liittyy kokemuksiin siitä, mutta ei perinteisesti tyytyväisyyden tai vaikka tuen saamisen kautta, vaan avainteemoja ovat: ensimmäinen mielikuva, mitä organisaatiokaavio viestii, millaisia tunteita se herättää, millä sanoilla siitä puhutaan, mikä siinä on hienoa ja kaunista, mikä siinä on huonoa ja rumaa, jos sillä olisi väri mikä se olisi, mihin siinä kiinnittyy katse ensimmäisenä jne...
Puhuminen estetiikasta ei ole helppoa, sillä sen kieli ja tavat jäsentää asioista esteettisesti ovat kehittyneet perinteisille esteettisille asioille: "tavanomaisen" taideteoksen tai luonnon kauneudesta osataan puhua, mutta esteettisen ajattelun laajentuessa uudenlaisille alueille ollaan kyllä kulttuurisissa haasteissa ja oppimiskokemuksen äärellä. Kuten maailman muuttumiseen kuuluukin.