Hyvän käyttöliittymän olemuksesta
Käyttöliittymä on väline jonkin arvon käyttämiseen. Se tarjoaa toiminnallsuuden, hyötyä, tunnelmaa, tunteita, kiintymystä. Käyttöliittmä on useiden asioiden virtualisointi, kehollistaminen tai abstrahointi.
Käyttöliittymä on linkki johonkin. Se ei ei arvo itsessään. Paitsi että on... sillä käyttöliittymä on brändin kasvot ja sen vaatetus. Softakaupan sivuilla sen kuva on houkutus ja ansa. Tämän puitteissa se edustaa toiminnallista kompromissia: mitä annetaan tarjolle, miten ja millä prioriteetilla? On tärkeää osata sanoa ei. Se on tuotekehityksessä joskus kaikkein tärkeintä. Käyttöliittymä ilmentaa pois jättämisen positiivisen kautta nostaen läsnäolevan näkyväksi ja korostetuksi.
Käyttöliittymissä on monta tasoa: tekniikka, toiminnallisuus, vuorovaikutus, tavoitteiden ja tahdon taso, elämän taso. Joskus jäädään ajatuksissa kiinni jollekin tasolle.
Vanha sanonta: paras käyttöliittymä on se, jota ei ole. Silloin jää pois välikappale ihmisen ja toiminnan välistä. Mutta tuotteissa tarvitaan aina jotain näkyvää, konkreettista, symbolista! Onko tässä ristiriita? Ei, kun alempi taso on saumaton, pitää vain nostaa aina tarjooman fokusoidun suunnittelun abstraktiotasoa. Autoissa ei tarvita jarruttamisen kokemusta, vaan ajamisen kokonaisuuden mukavaa hallintaa (poislukien taas urheiluautot). Tekstinkäsittelyssä on tallentamisen käyttöliittymistä vain muistamisen vaiva - tarvitaan työn elinkaaren jatkuvuuden näkymää. Verkkokaupassa ei maksaminen innosta, vaan tuotteen saaminen kotiovelle. Tietenkin joskus tarvitaan "saumoja" kokemuksiin: tuotteisiin tarvitaan "särmää" ja "karismaa" ja se kumpuaa historiasta, kulttuurista ja tuotteen kokonaiskokemuksesta. Moottoripyörän kokonaisdisaini ei ole käyttöliittymä rationaaliseen liikkumiseen, vaan ihmisen vapauteen ja irtiottoon rationaalisesta kulttuurista! Uusilla tuotteilla karisman miettiminen on haastavaa.
Helppous vähentää käyttäjän vaivaa, harmia ja tuen tarvetta. Ja kuluttajatuotteilla ei ole varaa muuhun kuin sosiaaliseen tukeen. Mutta niinpä sosiaaliset foorumit ovatkin kokonaistuotteen käyttöliittymä. Tuote on aina enemmän kuin ydintuote. Jos ydintuote onkin sama kuin muilla, on laajennetussa tuotteessa aina varaa tehdä asiat paremmin.
Käytettävyyden on syytä olla hyvä
Jo 1990-luvulla todettiin, että kun kaikkien tuotteiden toiminallisuus on ihan sama, käytettävyys ratkaisee. Joskus on todellakin niin: Miksi Linux ei ole lyönyt läpi kuluttajille? Käytettävyys on sen kaikissa jakeluissa ja ohjelmissa kovin puutteellista. Toki asiaan on monta muutakin syytä, mutta käyttöliittymäsysteemi KDE:n uusi käytettävyys- ja tuottavuus-aloitteiden vetäjä totesi juuri Linux User & Developer -lehden haastattelussa (issue 196), sen olevan 30 vuotta ajastaan jäljessä - hän tulikin työpaikkaansa Applelta, jossa on muotoilussa korostettu minimalismia, fokusointia ja käytettävyyttä. Ja luotu saumaton muotoilun ja brändin liitto. Ja kuulemma onnistuttu hyvin.
Nykyään ei mennä kurssille jonkin oppimiseen, vaan se pitää voida omaksua suoraan, kokeilemalla. Jos kuluttajatuotetta ei omaksu heti, se hylätään. Jos bisnestuote ei ole luonteva, hukataan iso investointi hankaluuksiin.
Tietysti käyttöliittymän disainin pitää edustaa monenlaisia asioita, mutta käytettävyydessä tottumus on toinen luonto. Esim. verkkokauppojen logiikan on syytä olla ihan sama kuin muilla (ja oivallisesti toteutettuna). Käyttäjää ei saa päästää miettimään sitä sekuntiakaan! Haaste onkin yhdistää standardisointi perusasioissa ja sen päälle jotain uniikkia ja kiehtovaa.
Käytettävyyden tarve riippuu systeemin elinkaaren vaiheesta. Uutta innovaatiota, jolla on iso potentiaali, käyttävät edelläkävijät vähän hankalamminkin. Mutta massat tarvitsevat helppoutta. Tekoäly on nykyään tolkuttoman vaikeaa. Hyvä käyttöliittymä koneoppimiseen nostaa sen potentiaalin ihan uusille tasoille.
Miten käyttöliittymä saadaan hyväksi?
Käyttöliittymä on haastava suunnittelutehtävä. Niitä tehdään ammattilaisvoimin ja harvemmin käyttäjien toimesta - osallistuvalla suunnittelulla haetaan ja saavutetaan lähinnä sitoutumista. Suunnittelu ei synny suoralla reaktiolla sanottuihin toiveisiin. Osallistumiselle pitää hakea oikea rooli prosessissa ja se on yleensä testaus ja arviointi.
Samoin kuin tuote sinänsä, käyttöliittymän pitää fokusoitua. Kaikkea ei voi tarjota kaikille, muuten olennainen ei erotu. Nykyään persoonat auttavat tässä. Mutta niille suunnatun toiminnallisuuden ja tyylin alla pitää perusergonomian sopia kaikille.
Käyttöliittymiin pitää panostaa. Ohjelmontisetrisyys ja tekninen ajattelu tuottaa kelvottoman lopputuloksen. Tarvitaan arvoja, asenteita, oikeaa tavoitetasoa, osaamisen arvostusta, tuotteelle sopivaa kehittämisprosessia.
Juuri koskaan ei haaste ole tekninen, vaan kyse on asiakkaiden ja käyttäjien tarpeiden ja heidän koko maailmansa ymmärtämisestä - mitä tarvitaan ja mihin ihmiset rakastuvat - ja mistä maksavat. Kyse on näiden asioiden jäsentämisestä ja fokuksen suuntaamisesta aina ylemmille tasoille tekniikan ja kulttuurin kehittyessä - ja taas uudestaan, kun tilanteet muuttuvat. Käyttöliittymä on aina ameeba, jossa on näkyviä, näkymättömiä asiota ja useita erilaisia tasoja, joista aina osaa käsitellään vain käsitteellisesti.
Kokemusperäinen käyttöliittymäsuunnittelu suuntaa ajatukset historiaan - yhdessä opitaan jäsentämään aina eilispäivää. Siksi on fiksua miettiä asioiden kehittymistä ja suunnata muotoiluajatukset tilanteeseen muutaman vuoden päässä. Kenties siten saadaan sopiva annos edistyksellisyyttä tuttuihinkin konsepteihin, radikaaleista puhumattakaan.