Tekoälyn eksotiikasta
Sana viikonvaihteeksi tekoälyn eksotiikasta. Aiemmin olen kirjallisesti ihmetellyt tekoälyn etiikkaa ja estetiikkaa, mutta entäs se kolmas e-sana? Ei, ei ekonomia tai ekologia, vaan tietysti eksotiikka. Eksotiikka tarkoittaa alunperin jotain, yleensä kiehtovaa, muun maan, usein kaukomaan, kulttuurin piirrettä. Mutta kuten estetiikkakin (ekso tarkoittaa ulkoista), maailman muutos muuttaa väistämättä käsitteitä. Ulkoisia kulttuureja ei ole vain kaukomaissa, vaan tässä ja nyt, kuvitellun yhtenäiskulttuurin jakautuessa entistä enemmän useisiin kulttuureihin.
Tekoälyn ideaan törmätään tietysti tieteessä, huipputeknologiassa ja taiteessa - viimeisen puitteissa varsinkin ns. populaarikulttuurissa, jossa se on dystopioiden ja utopioiden elementti, kenties robottien komponenttina tai jättitietokoneen ohjelmana. Ne elämänalueet ovat arkikulttuurillemme ulkoisia, jo sinänsä kiehtovia kulttuureja ja tekoäly niiden puitteissa on kiehtomuksen huipennus.
Entä sitten? Eksotiikan ydintä on sen mysteeri. Eksoottista hallitsevat toiset säännöt, toiset normit, toinen logiikka - tai siis niin ihminen haluaa kokea. Eksotiikkahan on kokijan silmässä, eli kokijan mentaalimalleissa. Siksi eksoottiselle asialle tarjotaan oma "toisen" katse, autaudutaan vieraille säännöille, pakottamatta. Eksoottisen epäloogisuuskin koetaan loogisena, koska kokija ymmärretää, että ei ymmärrä vieraita sääntöjä. Eksoottisessa ovat siis läsnä koetun "muotoilun" lisäksi kokijan sisäinen malli eksoottisesta asiasta: millaista on sen maailmankuva, logiikka, kieli, etiikka, normit, vaikutusmahdollisuudet sen toimintaan, yms. Kun eksotiikka on huipussaan, kaikki nämä ovat oman arjen kanssa aivat eri polariteetissa tai jopa aivan eri dimensiossa...
Kaikki tämä on hienoa turistille ja taiteen kokijalle, mutta huonompi juttu silloin, kun yritetään soveltaa eksoottista asiaa vaikkapa tuotekehityksessä tai kun se kohdataan kansalaisena tai kuluttajana. Tietenkin tekoäly on jo sinänsä rikastava kulttuurinen käsite, ei siinä mitään.
Palataanpa muihin e-sanoihin... Eksotiikka on tietysti estetiikan aluetta, mutta se on myös etiikan aluetta, koska muukulttuuriseen ei osata soveltaa eettisiä sääntöjä suoraan. Pitäisi osata abstrahoida asiat ja nähdä vieraan pinnan läpi. Se ei ole ihmiselle helppoa. Kulttuurinen eksotiikan kokemus on ihmiselle tärkeääkin, mutta arjessamme olisi hyvä ottaa "arkinen silmä käteen" ei-viihteellisissä asioissa.
Tekoäly on tekniikan maailmaa ja ihan samoja eksotiikkaongelmia on mm. Leanissa, joka usein otetaan vastaan rituaalina, jossa maagisten sanojen toistaminen (Kaizen!) vie ihmisen pyhyyden äärelle, sen sijaan että valaistusta etsittäisiin yrittämällä kotoistaa tunnistetut periaatteet niiden olemus ja suhteet asiaankuuluvalla strategialla ymmärtäen. Eli ymmärtäen, että eksoottisuudesta voidaan purkaa esteettinen kokemus ja sen jälkeen rauhassa miettiä loppujen todellista tuttuutta tai vierautta.
Korrekti kieli auttaa tässä. Kun koneoppivia systeemejä kutsuu tekoälyn sijaan korrektisti koneoppiviksi, ne eivät ole enää eksoottisia, vaan niihin osataan suhtautua kuin mihin tahansa koneautomaatioon.
