Se on taidetta! Vai onko?
Aina välillä lausutaan, että jokin aktiviteetti on taidetta - johtaminen, strategia, ohjelmointi jne... Mutta mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että se tekeminen kaikilta osin vastaa taiteen tekemistä? Vai onko lopputulos jotenkin kuin taideteos? Vai onko läsnä taiteen piirteitä siten, että ne erottavat hyvän asian tekeminen tavallisesta kehnoudesta? Onko se siis vain tapa kehua? Onko sanomisessa tolkkua?
Ajatus, että läsnä on taiteen tiettyjä hienoja piirteitä kuulostaa pohtimisen arvoiselta näkökulmalta. Mitähän ne piirteet ovat? Sekin riippuu siitä, mitä me pidämme hyvänä taiteena. Käsitetaide tai kovin abstrakti eivät tässä ole kauhean relevantteja, mutta "hyvä" maalaustaide on sitä, mitä haetaan - ei mitään kubismia tai verta purkissa, kiitos, vaan hyvin maalattua, selvästi esittävää - vaikka metsoja metsässä...
Katsotaanpa niitä piirteitä ja mitä ne merkitsisivät muunlaisessa toiminnassa:
- Intuitiivinen tekeminen kalkyylien sijaan: Taide on mystinen prosessi, jossa "jokin" luo ilmentymiä taiteilijan läpi. Ok, muussa toiminnassa intuitio on vain esim. johtajan hermoverkon toimintaa, jota on opetettu muutama vuosikymmen - ei sen mystisempää.
- Idea ymmärtyy suoraan, kokonaisvaltaisena kokemuksena: Hyvä sote-konsepti, hyvä tuoteidea välittyy heti ilman sanallisia pitkiä selityksiä.
- Poikkeuksellisuus: Lopputulema hätkähdyttää olemuksellaan. Tällaista ei ole nähty. Tämä on jotain ihan muuta kuin mitä on nähty. Kokija ei voi ymmärtää, miten tuollainen on voitu keksiä tai toteuttaa. Asiaan liittyy silloin idean eleganssi, tekniikan eleganssi ja ilmentymä jonkin uuden mahdollisuudesta - olkoonpa kyseessä johtamismalli tai ohjelmointityyli.
- Irrationaalisuus: Taiteella ei rakenneta taloja tai sorvata metallia. Sillä voidaan kyllä muuttaa ajatuksia, mutta taiteen on lopa olla irrationaalista. Se ei oikein sovi esim. strategialle tai toiminnanohjausjärjestelmälle.
- Muodon, sommittelun, rytmin taju: Liittyy edelliseen. Hyvä muoto tekee organisaatiosta tai ICT-arkkitehtuurista ymmärrettävän ja avaa sen toiminnan. Sekava häkkyrä taas paljastaa, että asiaa ei ole juuri mietitty.
- Vetoaminen aisteihin: Hyvä työkalu on kaunis. Niin on myös hyvä softa-arkkitehtuuri, johtamismalli tai ohjelmakoodi.
- Selkeä tyylilaji, teoria, jonka kautta tekele ja tekeminen jäsentyvät: Kun tiedetään, että kyse on kansallisromantiikasta, teosta osataan lukea oikein. Samoin auttaa, kun ymmärretään softakehitysparadigma tai johtamisasiantuntijan viiteryhmä.
- Teosmaisuus: Asia on taideteos vasta, kun sen ympärille laitetaan raamit... Samaan tapaan muutkin asiat mielellään kehystetään käsitteellisesti tai tuotteistaen.
- Käsityötä, ei teollista valmistusta: Hyvä toiminta on käsityön tavoin uniikkia, kontekstista kumpuavaa, olkoonpa kyseessä johtaminen tai tuotekehitys. Mutta käsityön taitopohjaisuus on vaarallista ilman hyvää tiedollista osaamista ja joskus teollinen tuotantolinja on aivan oleellinen luovan työn toteutuksessa.
- Luovuus: Tekemisessä ja lopputuloksessa. Sitä pitää tietysti aina olla sopiva ripaus.
- Rituaali, performanssi: Taiteen esittäminenkin kodeissa ja museoissa on rituaali. Ihan samoin ymmärretään, että työelämässä on terveellä rituaalisuudella rooli kulttuurissa. Projektien lopettaminen, palkinnat, taskin sulkeminen...
- Altistaminen kritiikille: Taide on tullut näkyväksi vasta, kun sen arvostelu luetaan valtalehdestä tai somessa on siitä keskustelua. Uusi johtamistapakaan ei ole kypsä ennen kuin se altistetaan ulkopuoliselle kritiikille.
- Köyhyys: Taiteilijat tuppaavat olla köyhiä. Se ei ole kiva juttu heille eikä yleisemmin.
- Jne...
Taiteessa on selvästikin läsnä monia piirteitä, jotka todellakin ovat muilla työelämän monilla alueilla merkkejä noususta mekaanisen keskinkertaisuuden yläpuolelle ja joita osataan arvostaa. Mutta nämä ovat vain osa tekemisen piirteistä. Niin johtamiseen kuin tuotekehitykseen liittyy mm. tarpeiden tunnistamista, tilanteen analysointia, sosiaalistamista, prosessin johtamista, laatujohtamista jne., jotka ovat aivan kriittisiä. Samoin taiteessakin on tietysti vähemmän puhuttuja piirteitä, jotka eivät ole kovin taiteellisia: brändäys, apurahojen hakeminen, aikataulut, logistiikka, valmistusalihankinta, projektin hoito, teosten myyntityö jne...
Niinpä varminta on sanoa taiteeksi vain taidetta, sillä muu väittäminen vain sekoittaa asioita. Mutta on oleellista arvostaa niitä piirteitä, jotka ovat läsnä myös taiteessa, ja jotka luovat asiaan kuin asiaaan kokonaisvaltaisen laadun.